Puolitoista vuotta pakanuutta

Puolitoista vuotta pakanataivalta takana. Edelleen tämä tuntuu omalta polulta vaikka moni asia ajattelussa on muotoutunut ja kehittynyt erilaiseksi ja omanlaiseksi. Puolitoista vuotta on silti melko lyhyt aika ja tuntuukin että olen edelleen matkani alussa. Pikku hiljaa maailmankatsomus muovautuu ja avartuu. 

Parhaillaan lueskelen kirjaa Joyce & River Higginbotham: Paganism - an introduction to earth-centered religions. Ihan mielenkiintoista luettavaa. Väliin mahtuu kyllä monenlaista liibalaabaakin, mutta ihan kivaa luettavaa silti. Menee tällaisena kevyenä kesälukemisena. 

Uskoni syvin olemus löytyy luonnon kiertokulusta. Huomaan pitäväni sitä pyhänä. Nyt eletään keskikesän ihanaa ja valoisaa aikaa. Nautin vehreydestä ja kukkaloistosta. Olen istuttanut jotain uutta omaan puutarhaan ja ilolla seuraan lenkkireittieni varrella muidenkin pihojen kesäasua. Sekä tietysti luonnon metsän ja ketojen kauneutta. 

Olen lueskellut vuoden kierrosta ja perinteisistä pakanoiden viettämistä juhla-ajoista. Montaa niistä olen jo tietyllätapaa juhlistanutkin, mutta nyt sitouduin tulevan vuoden ajan juhlimaan vuodenkierron jokaista kahdeksaa juhlaa. 

21.6. Kesäpäivänseisaus / Litha

1.8. Elojuhla / Lammas / Lughnasadh

21.9. Syyspäiväntasaus / Mabon

31.10. Halloween / Samhain

21.12. Talvipäivänseisaus / Yule

2.2. Kynttilänpäivä / Imbolg

21.3. Kevätpäiväntasaus / Ostara

1.5. Vappu / Beltane

Minulle henkilökohtaisesti merkittävimmät juhlat ovat kesä- ja talvipäivänseisaus, joten juhlallisuusrituaalivuosi oli hyvä aloittaa tästä keskikesästä.  Kesäpäivänseisausta ja yötöntä yötä juhlistin lähimpieni kera luonnossa kedon kukkasia ja kesätoiveita sisältävän rituaalin kautta. Minulle on tärkeää, että juhlallisuudet eivät ole jostain kirjoista tai ohjeista luettuja vaan minun ja läheisteni itse keksimiä ja kehittämiä, omannäköisiä. Näin niissä oleva voima on suurempi ja niistä jää voimakkaampi vaikutus meihin itseemme ja muistoihimme. 

Rakensin blogille facebook-sivuston, jonne postaan aina uudet blogikirjoitukset ja mahdollisesti jotain muutakin. Olet lämpimästi tervetullut mukaan. 

Voimaeläin

Kuva: Martin Mecnarowski

Aika pian henkisen havahtumiseni jälkeen koin, että minun täytyy löytää yhteys henkiseen voimaeläimeeni. Harjoitin meditaatiota, mutta voimaeläimeni ilmestyi minulle unessa. Tiesin heti mistä on kyse ja sen nähtyäni aloin etsiä tietoa mitä pöllön voimaeläimenä uskotaan merkitsevän. Mitä enemmän olen lukenut, sitä enemmän omalta eläin on tuntunut. Myöhemmin olen eräänlaisella henkimatkalla saanut vielä vahvistusta sille, että pöllö todellakin on minun voimaeläimeni.

Pöllö on voimakkaan henkinen ja intuitiivinen voimaeläin. Pöllö kykenee näkemään sellaista, joka on toisilta piilossa, salattuja asioita. Ja vaikka yö ja kuolema usein liitetään pöllöön, ne eivät välttämättä ole pelottavia ja huonoja asioita tai tarkoita konkreettisesti näkijän omalle kohdalle epäonnea tai kuolemaa. Ennemminkin pöllö symboloi muutosta. 

Yö ja kuu ovat minulle tärkeitä ja ne liitetään myös pöllöön voimakkaasti. Seuraan aktiivisesti kuun vaiheita ja täysikuusta koen saavani valtavasti energiaa. Yö on minulle sitä parasta aikaa. Silloin koen olevani omimmillani ja luovimmillani. Valitettavasti perheen ja työn tuomat arjen haasteet vievät minulta mahdollisuutta kovin usein rauhassa valvoa yöaikaan, mutta sitähän elämä on. Tasapainottelua sisäisten ja ulkoisten asioiden, tarpeiden ja halujen kanssa. 

Pöllön johdattamana olen uskaltautunut syventymään henkimaailmaan. Matkani on vasta alussa, mutta kaikki tuntuu niin tutulta. Aivan kuin olisin aina ollut tarkoitettu juuri tälle polulle. Koen iloa siitä että voin olla oma itseni. Noituus ja shamanismi ovat aiheita joihin olen viimeisten kuukausine aikana alkanut tutustua ja perehtyä. Ne ovat osa minua. En vielä tiedä tarkalleen miten ja missä muodossa, mutta jatkuvasti opin lisää. Tuskin tulen koskaan valmiiksi, mutta uskon kehittyväni ajan myötä. 

Voimaeläimistä löytyy paljon tietoa netistä. Itse olen lukenut lähinnä englanniksi aiheesta. Esimerkiksi hakusanoilla "spirit animal" tai "totem animal", löytyy paljon materiaalia. Metodinani on lukea mahdollisimman paljon ja omaksua itselleni sieltä sitten ne asiat, jotka ovat minulle sopivia. Netti on pullollaan myös pikatestejä oman voimaeläimen selvittämiseksi. Niiden suhteen olisin varuillani. En usko että millään parilla kysymyksellä ja pikaratkaisulla välttämättä pääsee löytämään omaa voimaeläintään. Suosittelisin ennemmin pitämään intuitiivisen sisäisen silmän ja kuulon avoinna ja meditoimaan asian äärellä. Oma voimaeläin ilmoittaa itsestään oikealla hetkellä. 

Iloa ja valoa päiväänne! ☀️💛 

Rukous puhdistautumiseen

Suomennettu mukaelma. Allekirjoittaneen käännös. Alkuperä Lidia Fredericon Cleansing prayer. Tätä tarvitsen tänään. ❤️

Puhdistaudun kaikesta itsekkyydestä, vastahakoisuudesta ja kriittisestä asenteesta kanssaihmisiäni kohtaan. 

Puhdistaudun itsesyytöksistä ja omien kokemusteni vääristä tulkinnoista.

Kasvakoon minussa anteliaisuus, arvostus, ylistys ja kiitollisuus kanssaihmisiäni kohtaan.

Lisääntyköön itseni hyväksyminen ja valaistunut ymmärrys elämänkokemusteni suhteen.

Näin olkoon.  

Tammikuun täysikuu 2016

On täysikuun aika. Kuu on minulle läheinen ja tärkeä elementti. Se kuvaa minulle pysyvyyttä ja elämän ja maailman kiertokulkua. Kuu saa voimansa ja valonsa auringosta, se on siitä riippuvainen ja loistaa sen valossa. Myös ihminen tarvitsee korkeampaa voimaa saadakseen voimaa ja valoa olemiseensa.

Tammikuun täysikuusta käytetään myös nimitystä Cold moon eli kylmä kuu. On vuoden kylmin aika. Vetäydymme sisätiloihin ja sohvannurkkaan. Nyt on hyvä hetki mietiskellä ja tutkiskella itseään. Karsia kiireistä aikataulua ja rauhoittua. Meditoida omaa elämää pohtien kuka minä oikeasti olen, mitä minä elämältäni haluan, mitkä ovat tavoitteeni alkaneelle vuodelle. 

Itsetuntemus ja rehellisyys sekä armollisuus omaa itseä kohtaan lisäävät hyvinvointia. Hyvinvoiva ihminen on onnellisempi ja jaksaa paremmin pyrkiä omiin tavoitteisiinsa. On syytä varoa sitä, että ei elä elämäänsä jonkun muun asettamien tavoitteiden mukaan vaan on uskollinen itselleen. 

Hyvää täysikuuta!

Energiaa ja meditointia

Kuvan teksti kertoo sen miltä minusta tuntuu. Olen ollut sidottuna horrokseen vuosikaudet. Nyt olen yhtäkkiä havahtunut ja voin olla ola itseni, se joka olen aina ollut. Se, joka tuntee ja kokee syvästi, aistii ja on herkkä, näkee ja tietää. 

Olen kokenut, että minun kauttani voisi kulkea parantavaa voimaa. Voima ei ole minun aikaansaannostani, mutta on osa minua, kulkee minun kauttani. Meditointi on minulle tärkeä rauhoittumisen keino. Mielikuviin voimakkaasti eläytyminen sujuu luonnostaan. Kun luin ensimmäistä kertaa maadoittumisesta, tuntui että sain vain nimen sille mitä olin tehnyt jo pitkään. Olen ryhtynyt tutustumaan chakroihin, mielenkiintoinen tapa selittää ihmisessä vaikuttavia energioita. Olen ottanut tavaksi seuraavanlaisen meditaatiohetken:

1. Mukava risti-istunta. 

2. Maadoittuminen neljän elementin avulla. Juurrun maahan, olen lehtipuussa haviseva tuuli, meressä vellova aalto ja kynttilän liekki. 

3. Avaan jokaisen chakran myötäpäivään kierittämällä. Aloitan juuresta, etenen yksi kerrallaan ylöspäin ja viimeisenä kruunuchakra. 

4. Kuulostelen matkan varrella tuntemuksiani. Onko jokin chakra tukossa vai tuntuuko avaaminen vaivattomalta. 

5. Kun kaikki on auki, annan valon ja voiman virrata lävitseni juuresta kruunuun ja kohti taivasta. 

6. Kun on aika lopetella, pyöritän chakrat vastapäivään kruunusta juureen edeten. 

7. Lopuksi juurrun jälleen maahan. 

Olo tällaisen meditaatiohetken jälkeen on kevyt ja kirkas. Jos olen kokenut että jokin chakra saattaisi olla jotenkin tukossa, olen pitänyt käsiäni siinä kohtaa ja antanut lämpimän energian virrata. 

Olen vasta alussa, mutta joka päivä opin, koen tai ymmärrän jotain uutta. 

Ideologiaani ei sovi käännyttäminen tai tavoite saada muut uskomaan samoin kuin itse uskon. Sitä lajia olen kohdannut riittävästi. Uskon siihen, että jokaisen olisi hyvä löytää itselleen sopiva polku elämässä. Elämän, luonnon ja kanssaihmisten ja oman itsen kunnioittamista pidän perimmäisinä itseisarvoina. Muutoin polkumme, tavoitteemme, keinomme ja päämäärämme voivat olla hyvin erilaiset ja silti yhtä oikeat. 

Jumaluuden olemus

Minulle on aina ollut selvää, että Jumala on olemassa. Kun aloin ajatella asiaa kristinuskon määritelmää laajemmin minun piti mietiskellä ja selvitellä itselleni minkälaiseen korkeampaan voimaan uskon. En halunnut jakaa ajatuksiani tai perehtyä mihinkään kirjallisiin lähteisiin aluksi. Olin niin kauan uskonut niin kuin minulle oli kirjasta opetettu. Nyt halusin luoda ensin oman henkilökohtaisen intuitiivisen näkemykseni jumaluuden olemuksesta. Mietiskelin saunanlauteilla ja yksinäisillä kävelylenkeillä.

Ei oikeastaan ollut kovin vaikeaa. Tiesin, että Jumala on olemassa. Tuntui paljon selkeämmältä, että jumaluuudella on maskuliininen ja feminiininen puolensa, joten Isä Jumala ja Äiti Maa ovat luontevia ilmauksia sanoittaa käsitystäni jumaluudesta. 

Luonto on minulle pyhää. Mykistyn usein luonnossa. Siinä on jotain sanoinkuvaamattoman, no, pyhää. En parempaa sanaa keksi. Luonto on minulle kirkko. Siellä hengitän ikiaikaisuutta. Siellä kiitän ja ylistän. Uskon, että ajan kuluessa tulen kokemaan yhä syvempää yhteyttä puihin, kiviin, metsään. Metsään mennessäni kiitän kun saan tulla ja lähtiessäni kiitän kun sain käydä. 

Pystymetsästä pakanaksi

Olen ollut kristitty niin kauan kuin muistan. Samalla, niin kauan kuin muistan, olen ihmetellyt kristinuskon oppeja. Ydinajatuksena siinä kuitenkin on, että oppi on hullutusta eikä sitä tarvitsekaan järjellä ymmärtää, kunhan uskoo. Joten muutaman vuosikymmenen ajan uskoin. Aina epäilyksien herätessä vaiensin ne oppimillani Raamatun lauseilla.

Aikuistuttuani aloin etsiä perimmäistä totuutta, sitä miten minun kristittynä pitäisi elää. Noudatin lastenkasvatuksessa kristillisiä periaatteita. Yritin omaksua kristinuskon eri suuntauksien oppeja. En tuntenut oikein oloani kotoisaksi missään. Yritin löytää itselleni sopivaa muottia siinä onnistumatta. Olen taitava näennäisessä mukautumisessa. Sisäinen epävarmuuteni tuskin välittyi sivustakatsojille. Halusin uskoa sokeasti. 

Monta yksittäistä tapahtumaa elämässäni vaikuttivat siihen, että ajatusmaailmani alkoi avartua. Olen ollut lapsesta saakka hyvin henkinen. Enneunia, auroja, voimakasta intuitiota. Olen useimmat asiat pitänyt kuitenkin vain omassa tiedossani, koska kristinuskon mukaan niitä ei ole olemassa tai mikä vielä pahempaa, ne ovat paholaisesta ja syntiä. 

Taannoin kuuntelin kun tuttu ihminen piti herätyskristillistä evankelioimispuhetta. Olin kuullut niitä vuosia, kaikki asiat olivat tuttuja. Yhtäkkiä siinä hetkessä havahduin. En enää uskonut. En halunnut uskoa siihen ainoaan oikeaan eksklusiiviseen evankeliumiin.Niissä piireissä joissa olen liikkunut, on kutsuttu "pystymetsästä" pelastuneeksi sellaista, joka tulee uskoon ei-herätyskristillisestä taustasta. Minulle kävi päinvastoin. Tulin umpikristillisestä pystymetsästä pakanaksi.

Kolmen päivän ajan rukoilin sitä Jumalaa, jonka olin aina tuntenut. Pyysin, että jos on niin että Jeesus on ainoa tie Hänen luokseen ja olen nyt astumassa pahasti harhaan, Jumala pysäyttäisi minut ja palauttaisi oikealle polulle niin selvästi että en voi erehtyä. Ei pysäyttänyt. Joten keventynein mielin aloitin matkani.